Huippujuttuja

Blogi suhdetoiminnasta, promootiotuotteista, liikelahjoista ja siitä, miten ne auttavat yritystä matkalla huipulle.

High Peak harjoittelijan silmin

Harjoitus tekee mestarin, eikö? Siinä tapauksessa tämä tyttö on nyt suklaalevyjen paketointiguru, ämpäreiden tarroittamisen maailmanennätysnainen, ja Plantui-ninja. Se ei varmaan ollut ihan sitä, mitä mielessä oli viitisen kuukautta sitten kun aloitin myynnin ja markkinoinnin harjoittelijana High Peakilla. Hetkeäkään en kuitenkaan kadu – tai no, ehkä sen tuhannen ämpärin tarroittamisen olisin voinut jättää väliin.

Reilu viisi kuukautta sitten oli joulukuun loppu, ja olin juuri käynyt elämäni lyhimmässä työhaastattelussa. Positiivinen asenne vakuutti, ja paikkaa tarjottiin minulle, jos sen haluan. Ja halusinhan minä. Lähinnä koska vihaan työhakemusten kirjoittamista.

Matkaan on mahtunut kukkien kastelun ja kahvin keittämisen lisäksi myös ihan oikeaa hyödyllisten taitojen oppimista. Varsinaisesta toimistotyöstä minulla ei etukäteen järin suurta kokemusta ollut, eli pelkkiin toimistorutiineihin tutustuminen on ollut kiinnostavaa. Lisäksi paljon on jäänyt käteen siitä, miten tällainen B2B yritys pyörii ihan käytännössä. Olen saanut kuulla ja oppia niin myynti-, markkinointi- kuin varastopuolen tehtävistä. Olen jopa päässyt tutustumaan itselle kovin hämmentävältä tuntuvaan talouspuoleen. Nettisivujen päivittämisestä näyttelyn järjestelemiseen ja tullausdokumenttien läpikäymiseen, tehtävää on ollut monenlaista.

Ensimmäisenä päivänä töihin tullessani minulla ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä siitä mikä minua odottaa. En oikein kunnolla edes tiennyt, että mitä tämä firma oikein tekee. Mitä tarkoittaa liikelahja? Siis jotain pinssejä ja 300 euron kyniä vai? Niitä kamalan makuisia huulirasvoja, mitä joka messuilla jaetaan? Nyt, lähes viisi kuukautta myöhemmin voin sanoa, että hommaan kuuluu paljon muutakin, ja tuotevalikoima on suorastaan päätähuimaava.

Pientä itsetutkiskeluakin olen kevään aikana ehtinyt tehdä. Opiskellessa aikataulut vaihtelevat päivästä toiseen, välillä aamukuudelta soi herätyskello, välillä se on nukkumaanmenoaika. En ole ikinä ollut mikään aamuihminen, ja siksi joka aamu kahdeksaan töihin meneminen kuulosti melko hirvittävältä. Yllätyksekseni ja ilokseni sain kuitenkin huomata, että säännöllisen työaika sopii minulle. Enemmän tai vähemmän onnistuneesti olen joka aamu selvinnyt sängystä ylös. Asiaa helpottaa se, että 90% henkilökunnasta on kofeiiniriippuvaisia, eli kahvia on toimistolla aina tarjolla.

Suurin syy siihen, miksi olen viimeiset viisi kuukautta High Peakilla hyvin viihtynyt, onkin henkilökunta. Lounaspöydän ääressä olen tutustunut huipputyyppeihin, ja toivottavasti olen itsekin jättänyt positiivisen vaikutuksen. High Peakissa työporukan kesken vallitsee hyvä henki, ja työkaverit tapaavat toisiaan myös työajan ulkopuolella. Likkojen lenkillä pari viikkoa sitten pääsin itsekin tutustumaan firman naisiin paremmin, ja näkemään millaisia tyyppejä he ovat vapaa-ajalla. Ne tarinat on tosin parempi jättää tästä blogitekstistä pois, ettei tule sanomista.

Viimeinen harjoitteluviikko käynnistyy ensi maanantaina, ja fiilikset ovat vähän haikeat. Eroahdistusta kuitenkin helpottaa tieto siitä, että kesäkuun loppuun asti pyörin vielä varastolla avustamassa, ja kesän aikana pitäisi kirjoittaa myös opinnäytetyö High Peakin Tonin tarkassa valvonnassa. Silmissä siintää jo syksyinen valmistuminen, ja sen jälkeen uudet haasteet. Työtarjouksia otetaan vastaan 😉

 

Kesäisin terveisin,

Johanna

Jätä kommentti